Olen työtön, ammattiin kylläkin valmistunut. Valmistumiseni jälkeen en ole missään vaiheessa ollut töissä, hävettää, myönnän. Olen viettänyt päiväni kotona jo turhan kauan. Kevättalvella kotona oleminen ei tuntunut vielä miltään, kun ex-kihlattuni teki lyhyttä päivää tuttujensa firmassa ja vietti lopun aikaa kanssani. Raskaan, syvät haavat jättäneen eron jälkeen aloin pakoilla arkea. Silloinen hyvä ystäväni tuli luokseni asumaan, jottei minun tarvinnut olla yksin. Itsetuhoviettini oli melko korkealla tuolloin, joten jatkuva seura ja menojen keksiminen piti minut erossa puukosta. Kotikaupunki alkoi kuitenkin tuntua liian pieneltä, kaikki nurkat turhan tutuilta, ja aina jokin muistutti menetetystä ensirakkaudesta.
Päätin ottaa yhteyttä vanhaan tuttuun Pohjois- Suomesta, ja lähteä hänen luokseen vähäksi aikaa. Kevään aikana kävin pohjoisessa kaksi kertaa, jolloin kehittyi ajatus sinne muuttamisesta. Sunnittelin, pohdin, etsin asuntoja ja yritin löytää töitä. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin jäädä kotoiseen Keski- Suomeen tajuttuani kuinka kiinni olin tutuissa paikoissa, läheisissäni, etenkin äidissäni, ja kuinka hukassa olisin ollut pohjoisessa.
Arkeni on siis seikkailujen jälkeen pyörinyt lähinnä TV:n ja koirieni ympärillä (etenkin nyt, kun poikaystäväni tekee pitkää työpäivää heti aamuyöstä alkaen). Olen kyllästynyt! Joka päivä toivon, että kalenterissani olisi edes jokin lääkärikäynti, jotta saisin syyn lähteä kotoa. Poikaystäväni kehottaa minua lähtemään jonnekin, mutta paikat ovat kovin vähissä tai kaukana ja rahat niin finaalissa ettei ole varaa ajella. Tekeekö tämä kaikki minusta laiskan? Olen kyllä ajatellut hankkivani töitä, nyt jo melkein himoitsen niitä, mutta koska raskauteni on jo "näin pitkällä", en voisi välttämättä kauaa työskennellä, eikä kukaan palkkaisi raskaana olevaa tietäen joutuvansa kohta luopumaan työntekijästä, kun äitiysloma alkaa tai viimeistään, kun lapsi syntyy.
Tällä viikolla veljeni täyttää vuosia. Tämän johdosta vietämme iltapäivän äitini, veljeni ja äitini äidin kanssa. Käymme ainakin syömässä juhlalounaan :) keskiviikkona käyn myös sairaalassa saamassa lihaksia rentouttavat botox-pistokseni jalkaan ja käteen, viimeisimmistä onkin jo kolme kuukautta. Viikonlopusta tulee varmasti kiinnostava ja hektinen. Sunnuntaina on nuorimmaisen koirani toiset näyttelyt Seinäjoella. Näyttelypaikalla tulee olla viimeistään klo 8.00 kehien alkaessa tuntia myöhemmin. Aikainen aamu meille siis, kun ajomatkan lisäksi mukaan pitää laskea koiran pesu- ja valmisteluaika, jotta poika voidaan viedä kehään mahdollisimman puhtaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti