Apusilmien perässä..

Kaupungilla. Poikaystäväni ollessa työterveyslääkärillä sain itse kierrellä kauppoja, ja sain jopa jotain aikaankin! Kierrettyäni paikallisen H&M- myymälän läpi päätin viimein käydä varaamassa näöntarkastusajan optikolle. Puolituntia oli aikaa varaushetken ja varsinaisen ajan välillä, joten suunnistin mukavaan kahvilaan ja -tavoistani poiketen- hörpätä mukillisen kahvia sekä mussuttaa makean korvapuustin.

Näöntarkastuksessa sain selville, ettei näköni ole juurikaan muuttunut sitten vuodesta 2002, jolloin minulle hankittiin ensimmäiset lukulasini. Kaukonäkö kuitenkin herätti sen verran mietitystä, että optikko suositteli oman mukavuuden vuoksi silmälasien hankintaa. 

Liikkeessä, jossa näköni tarkastettiin sain tarjoukset kaksista kehyksistä linsseineen, jonka jälkeen suunnistin kaupungin muihin optikkoliikkeisiin katsastamaan tarjonnan. Kolmessa muussa liikkeessä hinnat eivät juuri laskeneet ensimmäisestä, eikä niin loistavanihania kehyksiäkään tullut vastaan, kuin millaiset olin löytänyt ensimmäisestä liikkeestä.

Infosin äidilleni tilanteesta (kyllä, olen vielä osittain kiinni äidissäni taloudellisesti), johon hän tokaisi: "Sinä se sitten et tule ikänä halvaksi!". Hän kertoi kuitenkin saavansa rahaa vasta seuraavana tilipäivänä marraskuussa sen verran, että varaa laseihin olisi. Toivon hartaasti, että itsekäs isäni astuisi mukaan kuvioihin ja tarjoutuisi avustamaan edes hiukan tässä projektissa, jotta saisin nuo ihanat lasi ennen kuin joku ehtii ne varastaa!

Nyt illasta sain sitten aikaiseksi lähettää ensimmäisen työhakemuksenikin! Olen aivan innoissani, vaikka työ ei täysin vastaakaan saamaani koulutusta. Toivottavasti minuun otettaisiin yhteyttä, ja saisin täytettä tylsiin päiviini!