Väsymystä..

Touhukas päivä tänään, vaihteen vuoksi. Pikkuveikan synttärit :)

Lähdin sovittua aiemmin äitini luo, jotta ehtisin imuroida ja siistiä auton takapenkkiläisiä varten.

Siivoilun jälkeen lähdimme sitten öitini ja veljeni kanssa hakemaan mummoa kanssamme syömään. Mummolassa tietysti juotiin kahvit (itse joi mummon omaa mehua), jonka jälkeen otimme suunnaksi keskustan. "Juhlapaikaksi" oli sovittu Torrero- ravintola. Tilasin lohta, jonka mukana tuli mustekalarenkaita, tomaattisiivuja, punasipulia, katkarapuja sekä leipää höystettynä oudolla tonnikalatäytteellä. Kaikkea maistoin, mutta katkikset jaoin innokkaammille kulinaristeille, ja leivän jätin syömättä. Ruoka ei siis ollut kovin nautinnollista, mutta yhdessä vietetty aika korvasi senkin menetyksen!

Ruokailun jälkeen muut lähtivät Sokokselle metsästämään Iittalan kynttiläjalkoja tädilleni synttärilahjaksi, itse kävelin varaamaan aiemmin löytämäni kehykset silmälaseihin. Samalla laitettiin lasit sitten tilaukseen, jeij!

Kynttiläjalat löytyivät sitten Citymarketin Iittalan erikoismyymälästä. Lopuksi nautimme synttärikakukahvit äitini luona. Ennen kotiinpääsyäni heitin vielä väsyneenä mummon omaan kotiinsa.

Kummallista kipua..

Eilen oli mielenkiintoinen iltapäivä: aamusta lähtien oli alavatsan sekä oikeanpuoleisen vatsan kivut voimistuneet (olleet lievempiä jo n. viikon verran). Iltapäivästä kivut kävivät todella voimakkaiksi, ja jouduin kääntymään sairaalan päivystyksen pariin.

Monen tunnin odottelun, virtsatestien, verikokeiden yms tutkimusten jälkeen pääsin viimein gyneä tapaamaan. Mies kyseli samoja kysymyksiä, kun hoitajatkin, ja päätyin viimein ultraamaan vatsaani. Ultra näytti liikkuvaisen sikiön, hyvät kohdunseinämät ja oikeian määrän lapsivettä. Myöskään sisäelimissä ei kuulema ollut mitään poikkevaa. Oireet ja vitran tulehdusarvot viittasivat lievään vitrsatulehdukseen, joka saattaa olla merkki myös siitä, ettei aiempi tulehdus ollut parantunut antibiootista huolimatta. Lopputuloksena siis 7 pv antibioottikuuri (taas), jo kolmas raskauden aikana.

Apusilmien perässä..

Kaupungilla. Poikaystäväni ollessa työterveyslääkärillä sain itse kierrellä kauppoja, ja sain jopa jotain aikaankin! Kierrettyäni paikallisen H&M- myymälän läpi päätin viimein käydä varaamassa näöntarkastusajan optikolle. Puolituntia oli aikaa varaushetken ja varsinaisen ajan välillä, joten suunnistin mukavaan kahvilaan ja -tavoistani poiketen- hörpätä mukillisen kahvia sekä mussuttaa makean korvapuustin.

Näöntarkastuksessa sain selville, ettei näköni ole juurikaan muuttunut sitten vuodesta 2002, jolloin minulle hankittiin ensimmäiset lukulasini. Kaukonäkö kuitenkin herätti sen verran mietitystä, että optikko suositteli oman mukavuuden vuoksi silmälasien hankintaa. 

Liikkeessä, jossa näköni tarkastettiin sain tarjoukset kaksista kehyksistä linsseineen, jonka jälkeen suunnistin kaupungin muihin optikkoliikkeisiin katsastamaan tarjonnan. Kolmessa muussa liikkeessä hinnat eivät juuri laskeneet ensimmäisestä, eikä niin loistavanihania kehyksiäkään tullut vastaan, kuin millaiset olin löytänyt ensimmäisestä liikkeestä.

Infosin äidilleni tilanteesta (kyllä, olen vielä osittain kiinni äidissäni taloudellisesti), johon hän tokaisi: "Sinä se sitten et tule ikänä halvaksi!". Hän kertoi kuitenkin saavansa rahaa vasta seuraavana tilipäivänä marraskuussa sen verran, että varaa laseihin olisi. Toivon hartaasti, että itsekäs isäni astuisi mukaan kuvioihin ja tarjoutuisi avustamaan edes hiukan tässä projektissa, jotta saisin nuo ihanat lasi ennen kuin joku ehtii ne varastaa!

Nyt illasta sain sitten aikaiseksi lähettää ensimmäisen työhakemuksenikin! Olen aivan innoissani, vaikka työ ei täysin vastaakaan saamaani koulutusta. Toivottavasti minuun otettaisiin yhteyttä, ja saisin täytettä tylsiin päiviini! 

Arki

Olen työtön, ammattiin kylläkin valmistunut. Valmistumiseni jälkeen en ole missään vaiheessa ollut töissä, hävettää, myönnän. Olen viettänyt päiväni kotona jo turhan kauan. Kevättalvella kotona oleminen ei tuntunut vielä miltään, kun ex-kihlattuni teki lyhyttä päivää tuttujensa firmassa ja vietti lopun aikaa kanssani. Raskaan, syvät haavat jättäneen eron jälkeen aloin pakoilla arkea. Silloinen hyvä ystäväni tuli luokseni asumaan, jottei minun tarvinnut olla yksin. Itsetuhoviettini oli melko korkealla tuolloin, joten jatkuva seura ja menojen keksiminen piti minut erossa puukosta. Kotikaupunki alkoi kuitenkin tuntua liian pieneltä, kaikki nurkat turhan tutuilta, ja aina jokin muistutti menetetystä ensirakkaudesta.

Päätin ottaa yhteyttä vanhaan tuttuun Pohjois- Suomesta, ja lähteä hänen luokseen vähäksi aikaa. Kevään aikana kävin pohjoisessa kaksi kertaa, jolloin kehittyi ajatus sinne muuttamisesta. Sunnittelin, pohdin, etsin asuntoja ja yritin löytää töitä. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin jäädä kotoiseen Keski- Suomeen tajuttuani kuinka kiinni olin tutuissa paikoissa, läheisissäni, etenkin äidissäni, ja kuinka hukassa olisin ollut pohjoisessa.

Arkeni on siis seikkailujen jälkeen pyörinyt lähinnä TV:n ja koirieni ympärillä (etenkin nyt, kun poikaystäväni tekee pitkää työpäivää heti aamuyöstä alkaen). Olen kyllästynyt! Joka päivä toivon, että kalenterissani olisi edes jokin lääkärikäynti, jotta saisin syyn lähteä kotoa. Poikaystäväni kehottaa minua lähtemään jonnekin, mutta paikat ovat kovin vähissä tai kaukana ja rahat niin finaalissa ettei ole varaa ajella. Tekeekö tämä kaikki minusta laiskan? Olen kyllä ajatellut hankkivani töitä, nyt jo melkein himoitsen niitä, mutta koska raskauteni on jo "näin pitkällä", en voisi välttämättä kauaa työskennellä, eikä kukaan palkkaisi raskaana olevaa tietäen joutuvansa kohta luopumaan työntekijästä, kun äitiysloma alkaa tai viimeistään, kun lapsi syntyy.

Tällä viikolla veljeni täyttää vuosia. Tämän johdosta vietämme iltapäivän äitini, veljeni ja äitini äidin kanssa. Käymme ainakin syömässä juhlalounaan :) keskiviikkona käyn myös sairaalassa saamassa lihaksia rentouttavat botox-pistokseni jalkaan ja käteen, viimeisimmistä onkin jo kolme kuukautta. Viikonlopusta tulee varmasti kiinnostava ja hektinen. Sunnuntaina on nuorimmaisen koirani toiset näyttelyt Seinäjoella. Näyttelypaikalla tulee olla viimeistään klo 8.00 kehien alkaessa tuntia myöhemmin. Aikainen aamu meille siis, kun ajomatkan lisäksi mukaan pitää laskea koiran pesu- ja valmisteluaika, jotta poika voidaan viedä kehään mahdollisimman puhtaana.

For starters..

Elämäni tähän asti on ollut hankalampaa kuin sen olisi kuulunut olla. Koko kouluiän kestänyt kiusaaminen, veljeni kanssa avioerolapsena eläminen, isän puolen suvun serkujeni varjoon jääminen, monet muutot ja koulujen vaihtumiset, fyysinen kyvyttömyys mm. liikuntamuotoihin joita olisin halunnut harrastaa, teininä kotoa ulos lentäminen, itsetuhoisuus, osastojaksot, ihmissuhteiden jatkuva vaihtuminen tai niiden puute...

Nyt elämässäni on kuitenkin tilanne, jollaista en uskonut kohtaavani vielä hetkeen. Parisuhde ja raskaus. Tässä vaiheessa raskautta on takana 19 viikkoa ja päivä (19+1 rv), ja kaiken tämän kokeminen on ollut kiehtovaa. Tämä on toinen raskauteni vuoden sisällä, ensimmäinen päättyi aborttiin viime Tammikuussa koska silloinen kihlattuni ei ollut valmis ottamaan sitä vastuuta. Nykyinen poikaystäväni kuitenkin on innoissaan isäksi tulemisesta. Hän on minua joidenkin mielestä "liian paljon" vanhempi, isä aiemmasta suhteesta.

Pystytin tämän blogin koska haluan jakaa tuntemuksiani ja kokemuksiani raskaudesta nuorena muille, ja ehkä löytää ihmisiä jotka pystyvät jollain lailla samaistumaan tilanteeseeni. Haluan esiintyä blogissani anonyyminä, ja jättää läheiseni myös samaan tilaan.

Pyydän anteeksi kaikkia mahdollisia äidikielellisesti vääriä sanoja, lauseita yms., oikeinkirjoitukseni ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani.